*

JanikaTakatalo Kokoomusopiskelijoiden varapuheenjohtaja, opetusministerin eduskunta-avustaja ja valtio-opin opiskelija. Turun kaupunginvaltuutettu.

Eurooppalainen Suomi tarvitsee lisää kansainvälisyyttä kouluihin

  • Kansainvälisyys on avain kasvuun.
    Kansainvälisyys on avain kasvuun.

Euroopassa juhlittiin kuluvalla viikolla Eurooppa-päivää. Kun EU:n perusta valettiin Roomassa 60 vuotta sitten, Eurooppa oli jaettu muurein ja piikkilangoin. Ajatus hiilen ja teräksen rauhanomaisesta jakamisesta oli terve tuulahdus. Idea kasvoi visioksi Euroopasta, jolla on yhteiset arvot. Tavoitteena oli myös rauha ja kansojen hyvinvointi. Näissä EU on onnistunut.

Eurooppalaisuuden voi monella tapaa katsoa olevan sukupolvelleni itseisarvo. Vaikka nationalistista populismia ja EU-erolla flirttailua on mantereellamme viime vuosina nähty, EU:lla on yhä kansan laaja ja vahva tuki. Myös juuri ratkenneet Ranskan presidentinvaalit vahvistivat väitettä, kun Euroopan, vapauden ja ihmisoikeuksien puolesta kampanjoinut ehdokas tuli selvällä enemmistöllä valituksi.

Kansainvälisyys on avoimuutta ja vuorovaikutusta. Avoimuus ja vuorovaikutus puolestaan ovat menestyksen ehtoja. Tämän voi Varsinais-Suomessa nähdä vaikka vain katsomalla telakan vuosiksi eteenpäin täynnä olevaa tilauskirjaa. Asiakkaita on ympäri maailman, ja Meyerin perheen kansainväliset suhteet tuskin ovat siihen vähiten syynä. Väestöllisesti pieni ja sijainniltaan kaukainen Suomi ei sulkeutumalla ikinä pärjäisi. Kansainvälisyys on avain kasvuun ja menestykseen.

Kansainvälisyyden ja kielitaidon voi nykymaailmassa katsoa luku- ja kirjoitustaitoon verrattavissa olevaksi perusedellytykseksi. Siksi on tärkeää, että jokaisella nuorella on yhtäläinen mahdollisuus hankkia kansainvälisiä valmiuksia. Nykyisellään kansainvälinen kokemus tuppaa kasautumaan kuitenkin vain niille nuorille, jotka saavat kotoa kannustusta ja rahoitusta. Näin ei pitäisi olla, vaan ovet auki maailmaan tulisi olla aidosti jokaisen nuoren avattavissa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut tavoitteeksi, että tulevaisuudessa jokaiseen korkeakoulututkintoon sisältyisi kansainvälistymisjakso. Mahdollisuuksia tulisi ulottaa yhä vahvemmin myös lukioon ja ammatilliseen koulutukseen. Tämä on tärkeä linjaus, sillä koulutusjärjestelmän avulla voidaan tavoittaa suuri osa koko ikäluokasta ja sytyttää jo varhain kipinä maailmankansalaisuuteen.

Kansainvälisyys ja kielitaito kulkevat käsikkäin. Vahva ja monipuolinen kielitaito mahdollistaa eri kulttuureihin tutustumisen ja maailmalla pärjäämisen. Mitä nuorempana kieltenopiskelun aloittaa, sitä paremmin oppii. Suosittuja kielikylpyjä ja ensimmäiseltä luokalta alkavaa kieltenopetusta on kuitenkin nykyisellään tarjolla vain melko harvoille. Siksi olen innoissani ensi syksynä alkavasta kokeilusta, jossa tarkoituksena on tarjota varhaistettua kieltenoppimista yhä laajemmalle joukolle ja yhä monipuolisemmalla kielivalikoimalla. Tarkoitukseen on varattu 10 miljoonaa euroa kahden vuoden aikana ja mukana kokeilussa on neljäsosa kunnista.

Kokemus, kontaktit ja kulttuurinen ymmärrys ovat valtavia voimavaroja sekä yksilön että kansantalouden tasoilla. Työnantajat arvostavat kv-jaksojen kerryttämää osaamista, mutta myös uteliaisuutta, sitkeyttä ja tuottavuutta. Kansainvälisempien koulutuspolkujen ja monipuolisemman kieltenosaamisen avulla vientivetoinen Suomi varmistaa osaavan työvoiman ja tarvittavat kontaktit tuleville vuosille. Suomi elää kansainvälisyydestä!

Janika Takatalo

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

EYP ja IB-lukiot ovat oikein hyviä reittejä kielitaitoon ja kansainvälistymiseen.

Käyttäjän JanikaTakatalo kuva
Janika Takatalo

Kyllä, mutta niihinkin tuppaavat helpoimmin menemään ne, jotka saavat kannustusta/tukea kotoa. Jos kansainvälisyys on virallinen osa jokaisen koulutuspolkua, kansainvälisyystaitoja pääsee oppimaan jokainen tasapuolisesti.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Koulujärjestelmä lieneen historiallisesti tukkeena nuorten kansainvälistymiseen.

Poikien kannalta tilanne on huonolla tolalla.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Ainakin tulevasta (?) liittovaltiosta voisi opettaa ja miten menettäisimme lopunkin itsenäisyyden epädemokraattisesti valitulle komissiolle. Myös tulonsiirroista kannattaisi puhua, siinä Suomi olisi maksajana maailman tappiin.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Meidän tulee kouluttaa ja kasvattaa tulevaan liittovaltioon satoja uusia virkailijoita. Heidän on osattava monia kieliä ja tunnettava Euroopan historia.

Tiesittekö, että eeuussa on englantilaisia virkamiehiä vähän suhteessa heille varattuihin paikkoihin. Vaikka pääsyvaatimuksia laskettiin, niin silti englantilaiset eivät läpäisseet kielivaatimuksia.

Myös venäjää on monien osattava koska sillä pärjää Balkanilla. Ja Jarmon kannaltakin se on hyvä jos Venäjä miehittää Suomen.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Ensin pitäisi ymmärtää mitä kansainvälisyys tarkoittaa. Ilmainen vinkki: se ei tarkoita sitä, että puhutaan englantia ja emansipoidutaan siitä niin että huhheijaa, nyt ollaan maagisesti kansainvälisiä. Valitettavasti Suomessa kansainvälisyys ymmärretään usein juurikin tuolla tavoin hyvin pinnallisesti. Jos lähtökohta on aina vain englanti, voidaan hyvin kysyä "kansainvälistymistä kenen kanssa"? Sekin on toki ok, jos haluamme kansainvälistyä suhteessa Britanniaan, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, mutta tuohonpa se sitten jääkin jos otamme aina lähtökohdaksi englannin ja kuvittelemme pärjäävämme pelkästään sillä. Esimerkiksi Keski-Euroopassa kansainvälisyys on muutakin kuin pelkkää small talkkia englanniksi.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Voidaan pohtia onko suomen kieli enään tärkeää globaalissa maailmassa, sillä suomen kieli on enemmänkin este kun taas englanninkielen osaaminen avaa oven. On kuitenkin arvokysymys salitaanko englannin kielen opetuksen lisääminen suomen kielen kustannuksella, sillä oma äidinkieli on niin monille erityäin arvokas ja pyhä asia. Vielä ei kuitenkaan ole aika jolloin Suomessa voitaisiin siirtyä englannin painotteiseen kouluopetukseen, itselle ainakin jäi sellaisesta kamalat traumat kun seitsemännen luokan tunneilla oli hetkiä jolloin en ymmärtänyt englanninkielisestä opetuksesta hölkäsen pöläystäkään. Olisihan se kuitenkin kansainvälisesti kannattavampaa jos virallinen virasto-, opetus- ja asioimiskieli olisi Suomessa englanti, mutta loppujen lopuksi se sorsisi suomenkieltä. Asia, näin koen, on niin monimutkainen ja haastava että pyrkisin ennemmin harkiten ratkaisemaan ja suunnittelemaan etenemistä sen sijaan että suinpäin rynnättäisiin tuntemattomaan olisi sitten kuinka kiirre tahansa.

Käyttäjän SakariRajamaki kuva
Sakari Rajamäki

Pakkoruotsista on selvästi haittaa Suomen taloudelle, kai vastustata sitä?

Käyttäjän JarnoSiivola kuva
Jarno Siivola

Helpoimpia ja edullisimpia tapoja tähän korkeakoulujen osalta olisi lisätä useimpiin tutkintoihin englanninkielisiä kursseja (siis kursseja jotka opetetaan ja opiskellaan englanniksi) muualta tulevat vaihto-oppilaat ovat jo osa kansainvälistymistä ja näillä kursseilla kaikki kotimaiset opiskelijat pääsisivät kansainvälistymisen pariin, ilman isompia taloudellisia uhrauksia.

Toinen hyvä keino on muuttaa useampia tutkintoja täysin englannilla opiskeltaviksi kotimaassa, nämä tutkinnot houkuttavat ulkomaalaisia tulemaan opiskelemaan Suomeen (samalla tuovat rahaa ja kuluttavat palveluja täällä eli työllistävät)

Itse opiskelen tälläkin hetkellä tällaisella tavalla, yhden vapaavalintaisen kurssin taisin suorittaa suomeksi, "virkamiesruotsin" lisäksi(jossa tosin pyrittiin puhumaan ruotsia).

Meillä oli 40 aloituspaikkaa ja ainoastaan 5 oli suomalaisia.
Käsitin ettei suomalaisilla ollut kiinnostanut hakea juurikaan meitä viittä enempää.

Kansainvälistymisjakso on hieno asia, mutta sen pakollisuudesta en ole yhtä mieltä, meillä nimittäin kuuluu opinto-ohjelmaan kv-jakso.

Itsekin hain vaihtoon ja pääsin haluamaani kouluun, mutta en voinut suorittaa kv-jaksoani koska en saanut kohteesta asuntoa,(olin valmis maksamaan jopa enemmän kuin kotimaassa, vaikka Saksa on edullisempi maa asumisen kannalta ja entinen asuinmaani), jäljelle jäi suoritella kotimaassa, jotain ei niin mielenkiintoisia vapaavalintaisia kursseja parinkymmenen opintopisteen edestä (kaksi vuotta mennyt eivätkä nämä ole vieläkään kasassa)

Osittain tämän sekä myös huonon työharjoittelupaikkatilanteen vuoksi opintoni ovat venyneet yliajalle.

Toimituksen poiminnat