JanikaTakatalo Sinivihreä nuori vaikuttaja. Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja, Turun kaupunginvaltuutettu ja Varsinais-Suomen maakuntavaltuutettu.

Koira- ja hevosharrastuksille yhtäläinen tuki kunnissa

  • Koira- ja hevosharrastuksille yhtäläinen tuki kunnissa
    Koira- ja hevosharrastuksille yhtäläinen tuki kunnissa

Harrastaminen yhdessä muiden kanssa on parasta syrjäytymisen ehkäisyä. Harrastaessa saa kavereita, itseluottamusta ja kauaskantoisia taitoja. Jokaisella lapsella ja nuorella tulee perheen varallisuudesta riippumatta olla mahdollisuus ainakin yhteen mieluisaan harrastukseen.

Kirjoitin jo viime heinäkuussa (TS 14.7.2016) siitä, miten valtio, kunnat ja seurat yhdessä voivat mahdollistaa sen, että yhä useammalla lapsella olisi mahdollisuus harrastaa. Paljon on edetty, ja asiaan on myös herätty yli puoluerajojen. Turussa tehdään parhaillaan Kokoomuksen valtuustoryhmän aloitteesta selvitystä, miten harrastustakuu tällä hetkellä toteutuu ja mitä uusia keinoja voitaisiin vielä ottaa käyttöön.

Pääasiassa meillä on moni asia jo kohdallaan. Esimerkiksi alle 20-vuotiaiden sali-, nurmikenttä- ja uimahallivuorot ovat maksuttomia, mikä laskee myös näissä tiloissa tapahtuvien lajien harrastusmaksuja. Liikuntalautakunta jakaa avustuksia turkulaisille urheilu- ja liikuntayhdistyksille, joiden toiminta ei tapahdu kaupungin hallinnoimissa tiloissa. Näistä hienoista seikoista huolimatta moni suosittu harrastus jää vielä kuitenkin ilman tasaveroista tukea.

Ratsastus mainitaan usein kalleimpien harrastusten joukossa, ja siksi vain harvoilla on tähän iloon todellinen mahdollisuus. Ratsastustunti Turun seudulla maksaa keskimäärin noin 40€. Suomessa ratsastustallit ovat usein yksityisyrittäjien pyörittämiä, jolloin yrittäjä kantaa liiketoiminnallaan vastuun satojen tuhansien eurojen investoinneista. Jos verrataan Ruotsiin, jossa ratsastustunnit maksavat suunnilleen leffalipun verran, on järjestely hyvin toisenlainen. Ruotsissa on tavallista, että ratsastusseura palkkaa yksityisen toimijan hoitamaan ratsastuskoulua, mutta seura omistaa ratsastuskoulun ja tekee siihen tarvittavat investoinnit. Koska ratsastuskoulun omistaa voittoa tavoittelematon seura, se saa yhteiskunnalta tukea toimintaansa. Ruotsissa ei ole tavatonta, että kunta maksaa seuralle kentän tai maneesin. Miksi tämä ei olisi mahdollista meillä, kun muidenkin harrastusmuotojen liikuntapaikkoja tuetaan?

Eläinten kanssa liikkumisella on muutenkin ollut kivikkoinen tie tasaveroiseksi urheilulajiksi. Todella suosittu koiraharrastus agility esimerkiksi pääsi vasta tällä hallituskaudella virallisten urheilulajien joukkoon ja valtionavustusten piiriin. Kuntatasolla vastaava kehitys laahaa vielä paljon perässä. Koiraharrastuksissa käytetyt hallit ovat usein harrastajien itsensä rakennuttamia ja tonttien saaminen toiminnalle on voinut olla hankalaa. Yksityisvalmennukset maksavat eri koiralajeissakin paljon.

Yhteiskunnan ei tietenkään kuulu maksaa kaikkea harrastamista, mutta lasten ja nuorten kohdalla subventio on tärkeää. Harrastamisen kustannukset ovat nousseet, ja useampi kuin joka kolmas nuori on jättänyt harrastuksen aloittamatta rahanpuutteen vuoksi. Pidetään huolta, että jatkossa näin olisi yhä harvemman kohdalla. Huolehditaan kuntapäätöksenteossa, että hevos- ja koiraurheilun hintaa saataisiin myös alemmas – samalla kun harrastustakuuta ajetaan kaikilla muillakin rintamilla.

Janika Takatalo

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

The readers of Horse&Hound will be delighted.

Toimituksen poiminnat