JanikaTakatalo Sinivihreä nuori vaikuttaja. Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja, Turun kaupunginvaltuutettu ja Varsinais-Suomen maakuntavaltuutettu.

Tasa-arvo on kaikkien asia: trans- ja äitiyslaki voimaan pian

  • Tasa-arvo on kaikkien asia: trans- ja äitiyslaki voimaan pian

Elämme vielä kaukana todellisuudesta, jossa ihmisoikeudet olisivat itsestäänselvyys. Tai jossa todellinen tasa-arvo toteutuisi. Olen kuitenkin nähnyt muutoksen, josta on tullut meille n. 20–30 -vuotiaille sukupolvikokemus. 2000-luvulla varttuneet ovat kasvaneet aina vain liberaalimpaan yhteiskuntaan.

 

Tämä ei toisaalta ole mikään uusi juttu. Nuori sukupolvi on ennenkin ravistellut konservatiivista ja epätasa-arvoista yhteiskuntaa. Hippiliike vastusti sotaa ja edisti rauhan aatetta. Ehkäisyn vallankumous ja e-pillerien keksiminen vapautti naiset. Kettutarhaiskut herättivät mielenkiinnon eläinten oikeuksia kohtaan. Kaikki omalla tavallaan aikakauttaan eteenpäin sysääviä voimia.

 

TAHDON -kampanja pani liikkeelle täysin uuden tavan osallistua politiikkaan ja viedä tasa-arvon sanomaa eteenpäin. Nekin nuoret, joille perinteinen puolueiden kautta vaikuttaminen tuntuu vieraalta, lähtivät mukaan innostavan asian puolesta. Tänä viikonloppuna Pride -kulkue kerää Helsinkiin taas useita kymmeniä tuhansia osallistujia.

 

Myönnän, että en ymmärtänyt liikkeen merkitystä alkuun. Monen muun tapaan ajattelin, että asia ei koske minua ja siksi minulla ei olisi sille juuri mitään annettavaa. Olin väärässä. Minulle yhdenvertaisuus on tärkeä arvo. On aina ollut. Sukupuoli, ikä, seksuaalinen suuntautuminen tai sosiaaliset lähtökohdat eivät saa määrittää ihmisen tulevaisuutta. Ne eivät saa myöskään vaikuttaa siihen, miten ihminen kohdataan ja miten häneen suhtaudutaan. Jokainen tulee hyväksyä yksilönä sellaisena kuin on.

 

Olen iloinen, että äitiyslaki keräsi vaadittavat 50 000 allekirjoitusta ja tulee eduskunnan käsittelyyn. Lakimuutos mahdollistaisi naisparien vanhemmuuden tunnustamisen jo neuvolassa. Toinen tärkeä askel olisi translain muutos. On epäinhimillistä vaatia sukupuoltaan korjaavalta sterilisointia tai muuta osoitusta lisääntymiskyvyttömyydestä. Oman ilmoituksen pitäisi riittää juridisen sukupuolen vaihtamiseksi. Suomi on saanut tästä huomautuksia kansainvälisiltä ihmisoikeuselimiltä. Pohjoismaista enää Norjassa lisäksemme on voimassa tämä 70 -luvulta peräisin oleva kirjaus. Muista Euroopan maista esimerkiksi Espanja, Saksa ja Iso-Britannia eivät vaadi lisääntymiskyvyttömyyttä.

 

Ei yksinkertaisesti ole ainuttakaan hyvää syytä kohdella ihmisiä lain edessä eri tavoin seksuaalisen suuntautumisen takia. Kyse on perusoikeuksista. Lakimuutokset olisivat valtavan suuri asia niille, joita ne koskevat, muille niistä ei olisi mitään haittaa. Kysymys kuuluukin, kuinka kauan vielä menee, että uudistetut lait saadaan voimaan?

 

Ihanaa ja rakkaudentäyteistä Pride -viikonloppua kaikille!

 

Janika Takatalo

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (65 kommenttia)

Timo Lehtonen

Janika Takatalo kirjoitti: Elämme vielä kaukana todellisuudesta, jossa ihmisoikeudet olisivat itsestäänselvyys.”

Janika, kerro esimerkki missä asiassa, millä tavalla ja mihin perustuen ihmisoikeudet eivät mielestäsi mahdollisesti toteudu tällä hetkellä Suomen lainsäädännön mukaan.
Kerro mitkä ovat tarkoittamiasi yksilöllisiä alueellisessa tai yleismaailmallisessa kansainvälisoikeudellisessa sopimuksessa turvattuja perustavanlaatuisia oikeuksia (http://www.ykliitto.fi/yk70v/yk/ihmisoikeudet), jotka eivät mielestäsi nyt toteudu Suomessa.

”Ihmisoikeudet ovat alueellisessa tai yleismaailmallisessa kansainvälisoikeudellisessa sopimuksessa turvattuja perustavanlaatuisia oikeuksia, jotka sopijavaltiot ovat sitoutuneet turvaamaan oikeudenkäyttöpiirissään oleville ihmisille.”
http://www.termipankki.fi/ext/demokratiasanasto/ne...

Käyttäjän tuomaspetri kuva
Tuomas Leppiaho

Transsukupuolisten pakkosterilointi.

Timo Lehtonen

Janika Takatalo kirjoitti: ”Oman ilmoituksen pitäisi riittää juridisen sukupuolen vaihtamiseksi. Suomi on saanut tästä huomautuksia kansainvälisiltä ihmisoikeuselimiltä.”

Janika, esitä objektiivinen näyttö (esim. linkki luotettavaan lähteeseen) siitä, että Suomi on saanut tuosta asiasta huomautuksia kansainvälisiltä ihmisoikeuselimiltä.

Timo Lehtonen

Janika Takatalo kirjoitti: ”Ei yksinkertaisesti ole ainuttakaan hyvää syytä kohdella ihmisiä lain edessä eri tavoin seksuaalisen suuntautumisen takia.”

Janika, jos olet sitä mieltä, että jokin laki Suomessa kohtelee ihmisiä lain edessä eri tavoin seksuaalisen suuntautumisen takia, niin kerro mikä laki on kyseessä ja kerro mihin tosiasiaan perustuu väitteesi eri tavoin kohtelemisesta.

Käyttäjän MajlisLahtinen kuva
Majlis Lahtinen

Voi tyttö parka..Ei ole mitään tulevaisuutta tulossa enään..Ja minä en halua olla tasa-arvoinen kaikkien kanssa.Olen tosi tyytyväinen sellaiseksi miten Jumala minut loi..OMIA LAPSIA JA AVIOMIES..

Olli Nurmi

Tässä sitä koitetaan tulevaisuutta kovin rakentaa, mutta sinäkin näytät pistävän hanttiin oikeen urakalla.

Käyttäjän mark01toivonen kuva
Markku Toivonen

Kiitos, Janika. Äitiyslakia koskevan kansalaisaloitteen läpimenolle on hyvät edellytykset, samoin translain muutoksen, joka on saanut kannatusta hallitus- ja oppositiopuolueiden riveistä.

Käyttäjän MikaPeltokorpi kuva
Mika Peltokorpi

Tasa-arvo on siis Suomessa sitä, että ottoäidin oikeutta sortaa lapsen oikeuksia biologiseen isäänsä viedään lähemmäksi ottoisän vastaavia sorto-oikeuksia.

Missä vaiheessa pohditaan LAPSEN oikeuksia?

Esa Korhonen

Janikan kirjoitus on suorastaan kouluesimerkki HLBTIQ-liikkeen harjoittamasta kielen köyhdyttämisestä. Siinä tasa-arvo on yhtä kuin HLBTIQ-liikkeen vaatimusten toteuttamista.
Translain muutoksen jälkeen juridinen isä voi synnyttää lapsen. Sekö korjaa jonkun ihmisoikeusloukkauksen? 2017 avioliittolain jälkeen seuraa tilanne, jossa harmoninen ja vähäkonfliktinen biologisen naisen ja miehen muodostama perhe on lain mukaan yhtä hyvä kasvattaja adoptiolapselle, kuin harmoninen ja vähäkonfliktinen homoperhe. Mutta missä tilanteessa adoptiolapsi kaipaa vanhemmikseen kahta miestä menettämiensä isän ja äidin tilalle? Sijaissynnytyksestä kuullaan 2017 jälkeen. Avioliiton itsestään selvä oikeus on perheen perustaminen. Paras tapa korjata homoparien kohdalla muodostunut "epätasa-arvo" on sijaissynnytyksen laillistaminen. Siinä on kyse aikuisten oikeudesta lapseen, ei lapsen luonnollisesta oikeudesta isään ja äitiin. Miehen ja naisen, isän ja äidin, tarvetta ja merkitystä on tutkittu psykologiassa luonnollisesti vaikka kuinka paljon ja sekö olikin pelkkää sontaa? Pelkkää vanhusten homofobiaan perustuvaa ahdasmielisyyttä? Sinkkoset ja muut.
Tämä liberaalien utopistinen sukupuolineutraali seikkailu on myyty tasa-arvon ja rakkauden vetoavin iskulausein. Edes lapsivaikutusarvioilla ei saa HLBTIQ-väen ylle levitettyä rakkauden ja hyväksynnän auraa häiritä. Ihmisarvo kuuluu kaikille. Kaikki ovat tärkeitä. Mutta kaikki eivät ikinä tule olemaan kaikilla mittareilla mitattuna tasa-arvoisia ainakaan iän, vammaisuuden, sukupuolen tai kansalaisuuden perusteella. Vielä voimassa olevat avioliittoa ja transsukupuolisia koskevat lait ovat perusteltuja. Tulevat lait sortavat erityisesti lasten ihmisoikeuksia.

Käyttäjän SuviTarkkanen kuva
Suvi Tarkkanen

Katsokaa tämä dokumentti "Anonyymi isänpäivä". Se kertoo kasvavan sukusolukaupan vaikutuksista lapsiin, terveyteen, yhteiskuntaan ja ihmisoikeuksiin. Katsottavissa 4.7. asti.
https://www.youtube.com/embed/fFd94VE--8g

Risto Laine

Osoitus siitä, että lapset tulevat aikanaan kertomaan, miten he ovat kokeneet oman identtiteetin ja näin tulee käymään vastasuudessakin. Aika on siitä merkillinen, että se tuo aikanaan totuuden esille.

Risto Laine

Pieni lainaus tekstistäsi:
"Tämä ei toisaalta ole mikään uusi juttu. Nuori sukupolvi on ennenkin ravistellut konservatiivista ja epätasa-arvoista yhteiskuntaa."

No ihan tiedoksi, että meille vanhoille ihmisille tuo asia on ihan selviö ja fakta, että nuoriso ravistelee aina ja miksi nuori tekee niin johtuu siitä elämän kokemuksen puutteesta ja siitä ettei nuoressa iässä ole vielä kertynyt sitä.

Ihmisen elämänkaareen kuuluu oppiminen elämästä, siihen kuuluu elämän kaikki skaala pettymyksineen ja iloineen. Ihminen viisastuu ja ymmärtää, mitkä asiat toimivat ja ovat vähiten haittaa tuottavaa toimintaa.

Nuorilla on yleensä tämä edessä ja niin on sinullakin edessä kaikki ilot ja surut jne. Sitä kutsutaan Konservatismiksi, eli tervetuloa kaikkine elämän kokemuksineen teidän parjaamaan ihmisryhmään. Muista sanonta: Sen minkä taakse jätät, sen edestä löydät. Ja viimeistään saat itse maistaa Konservatismia, kun saat lapsia. Muista että et neuvo tai varoita lastasi, muuten saat konservatiivi leiman otsaasi.

Konservatismi ei ole uskonnollinen dogma, eikä poliittinen ideologia vaan elämän tapa. Sitä esiintyy poliittisen keskijakauman oikealla että vasemalla puolella.

Jatka vain naljailuasi, sen löydät kyllä itse edestäsi vielä. Tästä muuten maahanmuuttajat ovat ihmeissään, kun nuoret halveksivat vanhoja ihmisiä länsimaissa. Kun taas heidän keskuudessa vanhemmat on kovaa valuuttaa.

Käyttäjän SuviTarkkanen kuva
Suvi Tarkkanen

Useimmille meistä geneettinen side todellakin on erityisen merkityksellinen oman ihmisyytemme ja identiteettimme kannalta. Kommentissa 10 linkkaamani dokumentin lisäksi tästä löytyy monia muitakin julkisuudessa olleita esimerkkejä. Luovutettujen sukusolujen käyttö on näiden ihmisten - joille geneettisellä siteellä on erityismerkitystä - ihmisarvon, identiteetin ja ihmisoikeuksien polkemista, koska näiden ihmisten kohtalosta päätetään tietoisesti ja tarkoituksellisesti jo ennen munasolun hedelmöittymistä (on siis täysin erilainen tilanne kuin jos lapsi menettää vanhempansa jollain muulla tavalla, toki monet näistä muistakin tavoista saattavat olla eettisesti väärin, ja yhtälailla ei-toivottuja/paheksuttavia ja näitä tilanteita yritetään välttää mahdollisuuksien mukaan). En tule hyväksymään vaatimuksia sukupuolineutraalista avioliitosta varsinkaan jos tätä "oikeutta" vaativat tahot SAMALLA väheksyvät ihmisyksilön oikeutta tuntea ja kasvaa molempien biologisten vanhempien hoidossa ja elää verisukulaistensa keskuudessa, eivätkä näin pidä tämän oikeuden toteutumista lainkaan tärkeänä. Kuten sanottu, tunnetusti osalle ihmisyksilöistä geneettiset siteet ovat erityisen merkityksellisiä ja tärkeitä, tämä on selvä fakta, ja monelle tämä merkitys nousee entistä tärkeämmäksi vasta myöhemmällä iällä. Joillekin riittää pelkkä tieto taustoistaan, mutta entäpä he, joille ei riitä? Heitäkin nimittäin on, siitä huolimatta että juridiset vanhemmat olisivat hoitaneet hommansa kaikin puolin kiitettävästi. Jos he olisivat saaneet itse valita, olisivat he halunneet tuntea myös toisenkin biologisen vanhempansa ja kasvaa myös hänenkin hoidossa, mutta nyt tämän oikeuden toteutuminen on jo ihan lähtökohtaisesti evätty tietoisella päätöksellä jo ennen lapsen alullepanoa.

Kyse ei siis ole siitä, kuka on hyvä kasvattaja ja kuka ei. Lapsi saattaa saada parempaa kasvatusta SOS-lapsikylässä kuin toinen lapsi joka kasvaa biologisten heterovanhempien perheessä. Kasvatustaidot ja kyky ilmaista rakkautta eivät nyt liity tähän asiaan välttämättä mitenkään. On sanottu, että biologinen alkuperämme on yksi olennainen elementti eksistentiaalisessa identiteetissämme, jonka peruskysymys on "Kuka minä olen?". Tämä identiteetti alkaa kehittyä jo lapsuudessa. Käsityksemme omista biologisista vanhemmistamme vaikuttavat identiteettiimme. Nyt epäkohdat lainsäädännössä pitävät yllä syrjinnän ja näkymättömyyden ilmapiiriä, jossa yhteiskunta asettaa osalle sen kansalaisista erityisen kynnyksen omaan identiteettiin. Jokaisella on oikeus yhteiskunnan tunnustamaan yhdenvertaiseen elämään: oikeus oman identiteettiin, sen rakentamiseen jo LAPSUUDESTA ALKAEN. Maalaisjärkeni ja moraalintajuni kertoo absoluuttisen selvästi, että jos näiden luontaisten oikeuksien ei anneta aikuisten (ennen hedelmöittymistä tapahtuvien) tietoisten päätösten vuoksi toteutua, joutuvat näiden päätösten kohteena olevat kansalaiset ilmiselvästi epätasa-arvoiseen asemaan niihin kansalaisiin nähden, joiden kohdalla tällaisia epäeettisiä päätöksiä ei olla tehty. Sen vuoksi tasavertaisuuden ja yhdenvertaisuuden nimissä on kaikille kansalaisille annettava samanlaiset lähtökohtaiset mahdollisuudet kasvaa verisukulaistensa parissa lopettamalla keinoalkuiset lisääntymismenetelmät joiden seurauksena lapsista päätetään tarkoituksellisesti tehdä geneettisiä orpoja jo ennen munasolun hedelmöittymistä. Sen jälkeen kun kaikilla ihmisillä on tasa-arvoiset mahdollisuudet kasvaa oman verisukunsa parissa lähtökohtaisesti (tosin joissain tilanteissa lapsen etu on kasvaa jossain muualla, mutta tämä arvioidaan tapauskohtaisesti), ja kun luovutettujen sukusolujen käytöstä on luovuttu täysin, eivät nämä tasa-arvopyrkimykset sateenkaariryhmille kuulostaisi enää yhtä kaksinaismoralistisilta ja tekopyhiltä.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth

Suvi Tarkkanen: "En tule hyväksymään vaatimuksia sukupuolineutraalista avioliitosta varsinkaan jos tätä "oikeutta" vaativat tahot SAMALLA väheksyvät ihmisyksilön oikeutta tuntea ja kasvaa molempien biologisten vanhempien hoidossa ja elää verisukulaistensa keskuudessa, eivätkä näin pidä tämän oikeuden toteutumista lainkaan tärkeänä."

----------
Kiitos. Siinähän se tuli, mitä itsekin haluan ja olen yrittänyt sanoa. Kuinka suuri osa nyt eniten pride-yhteyksissä esillä olevista "ihmisoikeuksista" on AIKUISTEN OIKEUKSIA, joihin lasten vain edellytetään sopeutuvan?

Lapsella tulee olla oikeus syntyä omien vanhempiensa muodostamaan perheeseen ja OMAAN SUKUUNSA. "Sukulaisilla" muuten ajatellaan edelleen ensisijaisesti verisukulaisia. Puhutaan sateenkaariperheen lapsen "mummosta", "vaarista" jne. Mutta meneekö tämä siihen, että "sukulaisiksi" aletaan mieltää lähinnä sateenkaarivanhempien parhaat kaverit tms.?

Vai onko niin, että vanhemmilla, aikuisilla, on oikeus verisukulaisiinsa, mutta lapselle verisiteellä ei ole eikä saa olla mitään merkitystä? Se on asia josta ei puhuta.

Timo Lehtonen

Yleissopimus lapsen oikeuksista: 8 artikla, kohta 1 ”Sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan lapsen oikeutta säilyttää - - sukulaissuhteensa niin kuin lainsäädännössä niistä määrätään ilman, että niihin puututaan laittomasti”
https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/sopimus-koko...

”…yleissopimuksessa vaalitaan yleisperiaatetta, jonka mukaan tavallisissa olosuhteissa lasten on paras olla vanhempiensa kanssa.” (Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirja, Inka Hetemäki)
http://timolehtonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2073...

Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus (J.P.Grant, UNICEFin entinen pääsihteeri)
https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/mika-on-laps...

Timo Lehtonen Vastaus kommenttiin #28

"Siblings, grandparents and other relatives can be as, or more, important to the child’s sense of identity as his or her parents are."

Implementation Handbook for the Convention on the Rights of the Child:
”The phrase does however recognize an important principle, which is that a child’s identity means more than just knowing who one’s parents are (see article 7, page 105). Siblings, grandparents and other relatives can be as, or more, important to the child’s sense of identity as his or her parents are. Most domestic legal instruments governing, for example, adoption, fostering or divorce arrangements, fail to recognize this fact – children may be given legal rights to discover who their biological parents are, or to make applications for contact with them, but rarely do those rights extend to cover other members of the child’s biological family.”
http://www.unicef.org/publications/files/Implement...
http://www.unicef.org/publications/index_43110.html

Käyttäjän SuviTarkkanen kuva
Suvi Tarkkanen

Kun verrataan keskenään "tasa-arvon" käsitettä liitettynä avioliitto-"oikeuteen", ja tasa-arvon käsitettä liitettynä oikeuteen geneettisiin sukujuuriinsa, on minulle ja monille muille kristallin kirkasta kumpi ajaa toisen edelle tärkeydessään. Avioliitto ja sitä säätelevä laki koskettavat/tulevat koskettamaan vain osaa perheistä, joten se ei voi ikinä olla tasa-arvoinen. Jos kerran avioliitto-"oikeuden" väitetään olevan niin tärkeä, että oikeus siihen on oltava tasa-arvoisesti kaikilla ihmisillä, niin eiköhän tällöin tuotakin selvempää ole, että perustavaa laatua oleva lähtökohtainen oikeus verisukulaisiinsa on taattava kaikille yhdenvertaisella tavalla - ei siten että joidenkin osalta epäyhdenvertaisesti päätetään että heidän osaltaan nämä ihmisoikeudet eivät saa toteutua.

Lapsella on AINA biologiset vanhemmat, se ei ole pelkästään normaalia tässä ajassa vaan luonnon laki kautta aikojen, ja siksi perustavaa laatua oleva ihmisoikeus. Ihmiset ovat tasa-arvoisia varsinkin ja ensisijaisesti perustavaa laatua olevien ihmisoikeuksien suhteen: Kaikilla tulee olla LÄHTÖKOHTAISESTI oikeus saada tuntea molemmat biologiset vanhempansa ja saada kasvaa heidän hoidossaan, eli ilman että aikuiset etukäteen ja tietoisesti päättävät että tietyn ihmisyksilön kohdalla tämä oikeus ei nyt vaan saa toteutua. Oikeustajuani vastaan sotii rankasti se, että esim. oikeus avioliittoon muka olisi jotenkin tärkeämpänä pidettävä oikeus tasa-arvon kannalta kuin lapsen lähtökohtainen oikeus biologiseen äitiinsä ja isäänsä. Siksi en ymmärrä alkuunkaan heitä jotka kannattavat tätä ns. "tasa-arvoista" avioliittolakia ja SAMALLA väheksyvät lähtökohtaista ihmisoikeutta saada olla biologisten vanhempien kasvatettavana. Jos ENSIN tunnustaisivat ja huomioisivat nuo perustavaa laatua olevat ihmisoikeudet (esim. ryhtymällä vastustamaan lahjasukusolujen avulla tapahtuvia epäeettisiä lisääntymismuotoja, ja muodostamalla apilaperheitä luovutettujen lahjasukusolujen käytön sijaan), niin ymmärtäisin nykyiset tasa-arvopyrkimykset edes hieman paremmin.

Tässä kirjallisessa kysymyksessä https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Document... muotoillaan: "... monille vanhemmille geneettisen lapsen saaminen on äärimmäisen tärkeä asia." Todetaan että geneettinen lapsi on aikuiselle äärimmäisen tärkeä, mutta miksi on niin vaikea ymmärtää, että tämä pätee myös toisin päin (miksi ei pätisi?), eli vähintään yhtä tärkeänä on tällöin pidettävä molempien geneettisten vanhempien tärkeyttä lapsen kannalta! On silkkaa syrjintää väittää muuta. Jos väitetään että geneettinen side ei ole tärkeä, ei voida myöskään vedota siihen vaadittaessa sijaissynnytysjärjestelyjen laillistamista, tai muissakaan vastaavissa yhteyksissä. Luovutetuilla lahjasukusoluilla tapahtuvan keinoalkuisen lapsitehtailun sijaan voidaan lapsettomille pareille tarjota apilaperhemallia tai adoptiota. Tosin aikuisilla ei ole mitään ehdotonta oikeutta lapseen keinolla millä hyvänsä, eikä minkään norminkaan mukaan kaikilla tarvitse olla lasta. Miksi yksinäisten sinkkujen ja luonnollisesti lisääntymiskyvyttömien pariskuntien ei tarvitsisi hyväksyä elämän luonteeseen kuuluvia pettymyksiä ja sattumuksia (kuten lapsettomuus), mutta heikommassa ja haavoittuvammassa asemassa olevien lasten täytyy (hyväksyä biologisen äidin tai isän puuttuminen mikä on seurausta aikuisten t i e t o i s i s t a valinnoista jo ennen kuin lapsi on hedelmöitetty)? Miksi lapsella ei tarvitse olla lähtökohtaista oikeutta molempiin biologisiin vanhempiin, mutta aikuisella olisi oltava aina lähtökohtainen oikeus omaan lapseen kaikissa tapauksissa, oli hän sitten homo tai hetero, sinkku tai parisuhteessa? Ja sillä kustannuksella, että sen seurauksena poljetaan heikompien ihmisoikeuksia?

Onko oikeus kasvaa verisukulaistensa keskuudessa muka jotenkin vähäpätöisempi tai vähempiarvoisempi oikeus kuin "oikeus" avioliittoon? Eikö ero näiden kahden tärkeydessä ole ilmiselvä? Ja mietitäänpä: kumpi kärsii tilanteestaan enemmän: A) hän jolle geneettinen side on erityisen merkityksellinen mutta joka on lapsuudensa ja mitä todennäköisimmin myös aikuiselämänsä ajaksi tarkoituksellisesti/tietoisesti/lähtökohtaisesti erotettu omasta biologisesta isästään/äidistään ja muista verisukulaisistaan jo ennen tämän yksilön alullepanoa, vai B) hän joka ei voi solmia avioliittoa, mutta muuten hänellä on täysi oikeus rakastaa ketä tahansa ja solmia parisuhde valitsemansa puolison kanssa, ja vieläpä saada omia lapsiakin vanhemmuuskumppanuuden myötä? Kumpi kärsii tilanteestaan enemmän??

Entä kumpi väite pitää useammin ja todennäköisemmin paikkaansa: A) "Kaikki eivät edes halua solmia avioliittoa!" vai B) "Kaikki eivät edes halua tuntea omaa biologista isäänsä/äitiään ja omia verisukulaisiaan ja elää heidän keskuudessaan!" Vastauksesta voidaan päätellä, kumpi oikeus ajaa toisen edelle: A) "oikeus" avioliittoon, vai B) lähtökohtainen oikeus tuntea geneettiset sukujuurensa ja kasvaa verisukulaistensa parissa ilman että oikeus päätetään polkea jo ennen ihmisen alullepanoa.
Täysin käsittämätöntä että lakimuutoksen puoltajat eivät osaa laittaa näitä kahta oikeutta (joista toinen sitä paitsi on nähtävissä pikemminkin heteroparien VELVOLLISUUTENA eikä oikeutena) tärkeysjärjestykseen, vaan vähättelevät toista tai eivät tunnusta sitä oikeudeksi laisinkaan. Tämän takia vastustan spn avioliittolakia jo ihan periaatteenkin vuoksi. Geneettisen siteen katkaiseminen on paljon suuremmalla syyllä tasa-arvoa ja ihmisarvoa loukkaavaa kuin avioliitto-"oikeuden" säilyttäminen miehen (hedelmöittävä) ja naisen (hedelmöittyvä) välisenä.

Käyttäjän SuviTarkkanen kuva
Suvi Tarkkanen

Äitiyslakia ajava taho on kertonut että tämä on vain yksi lainsäädännöllinen välietappi matkalla siihen että kaikilla olisi yhdenvertainen oikeus lapseen sukupuolestaan ja parisuhdestatuksestaan riippumatta. Äitiyslain seurauksena muodostuu automaattisesti lainsäädännöllinen ketjureaktio. Äitiyslaki voimaanastuessaanhan eriarvoistaisi muut naisparit, jotka tulevat raskaaksi hedelmöityshoitoklinikoiden ulkopuolella, mikä todennäköisesti tuntuisi monen mielestä tasa-arvon kannalta kestämättömältä tilanteelta. Samoin miesparit ja sinkkumiehet olisivat eriarvoisessa asemassa. Äitiyslakia perustellaan sillä, että sitä sovelletaan vain tilanteessa, jossa ei teoriassakaan ole olemassa ketään miestä, joka voitaisiin vahvistaa lapsen isäksi (eli ainoastaan klinikoilla lahjasoluista alkunsa saaneet). Miten seuraavaa lainsäädännöllistä askelta tullaan perustelemaan, jossa yhdenvertaisuutta ajetaan siis myös näille muille naispareille jotka eivät käytä klinikoiden palveluita? Vetoamalla tietenkin tähän äitiyslain myötä muodostuneeseen epätasa-arvoon. Samoin käy miesparien ja sinkkumiesten kohdalla. Yhdenvertaisuuden takaamiseksi myös heillä tulee olla oikeus lapseen luovutettujen lahjasukusolujen ja sijaissynnytysten kautta. Näiltä lapsilta viedään lähtökohtaisesti oikeus omaan äitiin (+äidin sukuun) ja imetykseen, mutta sijaissynnytykset ovat toki muutenkin eettisesti arveluttavia. Tämä siis on se lopullinen tavoite mitä näissä yhteyksissä ajetaan kun puhutaan tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta.

Miten koette sen, että nämä "yhdenvertaistavat" lainsäädännölliset askeleet eivät tavoitteeseensa päästyäänkään (eli että kaikilla on oikeus lapseen sukupuolestaan ja parisuhdestatuksestaan riippumatta) turvaa LAPSILLE yhdenvertaisia ihmisoikeuksia, eli oikeutta molempiin biologisiin vanhempiinsa ja saada kasvaa heidän hoidossaan? Samoin, sitten kun tuo tavoite on saavutettu, evätään lapselta jo ihan lähtökohtaisesti mahdollisuus myös päästä oman äidinsä imetettäväksi. Onhan kuitenkin fakta että ainakin osa näistä lapsista kokee siteen molempiin biologisiin vanhempiinsa tärkeäksi eli jos olisivat saaneet itse päättää, niin olisivat halunneet itselleen lapsuudessa läsnäolevan isän/äidin (eli siis molemmat biologiset vanhempansa), vaikka rakastavatkin molempia kasvattivanhempiaan. On totta että yhteys biologiseen isään/äitiin voi katketa muutenkin, mutta eri asia on, onko tilanteeseen päädytty aikuisten tietoisten valintojen kautta, vai onnettomien sattumusten kautta. Lapsi arvatenkin ymmärtää ja hyväksyy tilanteen paremmin jos kyse on jälkimmäisestä tilanteesta, jossa perhesiteiden (verisiteiden) katkeaminen ei ollut ennalta arvattavissa lasta alullepantaessa.

Käyttäjän SuviTarkkanen kuva
Suvi Tarkkanen

Äitiyslaki antaa nyt viestin: jos katkaiset lapselta siteen hänen biologiseen isäänsä (käyttämällä luovutettuja lahjasukusoluja), saat palkinnoksi oikeuden tähän lapseen automaattisesti ja ilmaiseksi, mutta jos on olemassa pienikin mahdollisuus nimetä lapselle oma isä (lapsen alkuunsaattaminen klinikoiden ulkopuolella), niin joudut käymään läpi nöyryyttävän ja kalliin prosessin ansaitaksesi oikeuden tähän lapseen. Yhteiskunta lähettää siis viestin, että naisparien kohdalla suositeltavin ja paras tapa hankkia lapsi on klinikoilla suoritettavat hedelmöityshoidot joissa käytetään luovutettuja lahjasukusoluja. Loogisesti tällainen viesti lisää luovutettujen sukusolujen käytön suosituimmuutta muihin vaihtoehtoihin nähden (vanhemmuuskumppanuus, apilaperheet), ja samalla myös edistää tätä eettisesti arveluttavaa miljardibisnestä. Lainsäädännön tulisi pikemminkin ohjata kansalaisia eettisesti kestäviin käyttäytymismalleihin, joissa ihmisoikeudet toteutuvat parhaalla mahdollisella tavalla kaikkien osapuolten kannalta, mutta erityisesti lasten kannalta, koska kaikessa lainsäädännössä on mentävä lapsen etu edellä.

Timo Lehtonen

”On tärkeää huomata, että ihmisen perusoikeus lisääntymiseen ja perheen perustamiseen (Yhdistyneet Kansakunnat, Ihmisoikeuksien julistus, 16. artikla) ei tarkoita subjektiivista oikeutta lapsettomuuden hoitoon yhteiskunnan varoin.” (Lääkärin etiikka, 7. painos, sivu 85).
http://www.laakariliitto.fi/site/assets/files/1273...

Käyttäjän SuviTarkkanen kuva
Suvi Tarkkanen

Miksi emme voisi lähteä liikkeelle toisesta suunnasta, eli varmistaa lapselle lähtökohtainen oikeus molempiin biologisiin vanhempiinsa siten, että lopettaisimme luovutettujen sukusolujen käytön ihan kokonaan, myös heteropariskuntien osalta? Tämä olisi lyhyempi reitti siihen, että me kaikki – erityisesti myös heikommassa ja haavoittuvammassa asemassa olevat lapset – olisimme yhdenvertaisia, jos lain edessä samalla viivalla oleminen on nyt se mitä tässä kynsin hampain haetaan. Lainsäädännön avulla haluamme ennaltaehkäistä tai lievittää kaikenlaisia onnettomia kohtaloita ja sattumuksia tasavertaisesti yhtälailla, mutta erityisesti myös lasten osalta, koska kaikessa lainsäädännössä on mentävä lapsen etu edellä.

Ehdottaisin että siirrymme kaikkien osapuolten kannalta eettisesti kestävämpään malliin:
http://www.ksml.fi/kotimaa/Yh%C3%A4-useampi-hankki...

Ennen hedelmöittymistä on osapuolten keskuudessa oltava vallalla yhteinen ymmärrys siitä että tulevalle lapselle annetaan synnyttyään mahdollisuus kasvaa molempien biologisten vanhempiensa hoidossa, ja molemmat biologiset vanhemmat sitoutuvat tekemään parhaansa tämän oikeuden toteutumiseksi parhaalla mahdollisella tavalla. Kaikki muut tavat lapsen alullepanemiseksi ovat eettisesti kestämättömiä.

Jokainen lapsi on saman arvoinen erityisesti myös siinä mielessä, että heille kaikille tulisi suoda LÄHTÖKOHTAISESTI yhtäläinen oikeus kasvaa myös biologisen isänsä (ja miesparien/sinkkumiesten tapauksessa myös biologisen äidinsä) hoidossa, sekä tuntea sukujuurensa myös isän (äidin) puolelta ja mahdollisuus olla tekemisissä myös heidän kanssaan. Sunnuntaisuomalaisessa esitetty malli (ks. linkki yllä) mahdollistaisi näidenkin oikeuksien toteutumisen.

Käyttäjän SuviTarkkanen kuva
Suvi Tarkkanen

Joillekin ehyen identiteetin saavuttaminen vaatii esimerkiksi sukupuolenvaihdoksen, kun taas toisille se vaatii yhteyden molempiin biologisiin vanhempiin ja muihin verisukulaisiin, osalle nimenomaan jo lapsuudesta alkaen.

Kansanedustajat Jani Toivola ja Jaana Pelkonen kirjoittavat transihmisten oikeuksiin liittyvässä tekstissään: "Epäkohdat lainsäädännössä pitävät yllä syrjinnän ja näkymättömyyden ilmapiiriä, jossa yhteiskunta asettaa osalle sen kansalaisista erityisen kynnyksen omaan identiteettiin. Kenenkään ei tulisi joutua kantamaan toiseuden tai vääränä olemisen leimaa. Jokaisella on oikeus osallisuuteen, oman identiteettiin ja yhteiskunnan tunnustamaan yhdenvertaiseen elämään. -- Jokaisella on oikeus omaan tarinaan ja totuudelliseen minuuteen." (https://janitoivola.net/2015/11/20/jokaisen-oikeus...)

Ihmisryhmä A pitää yhdenvertaisten ihmisoikeuksiensa kannalta tärkeänä, että saavat rakentaa omaa identiteettiään sukupuolikäsitykseensä sidoksissa olevan ilmaisun kautta, ja ettei heidän mahdollisuuksiaan rajoiteta oman sukupuolikäsityksensä vuoksi. Ihmisryhmä B taas pitää yhdenvertaisten ihmisoikeuksiensa kannalta tärkeänä, että saavat rakentaa omaa identiteettiään suhteessa omiin verisukulaisiinsa, eli heille identiteetin kehittymisen ja vahvistamisen kannalta erityisen tärkeää on tuntea molemmat biologiset vanhempansa ja muut verisukulaisensa, sekä kasvaminen vuorovaikutuksessa heidän kanssaan.

Miksi nyt halutaan sulkea silmät ryhmän B oikeuksilta, ja taistellaan ainoastaan ryhmän A oikeuksien puolesta? Eikö molemmilla ryhmillä ole yhtäläinen oikeus identiteettinsä rakentamiseen juuri itselle tärkeäksi kokemallaan tavalla? Eikö ihan jokaisella ole oikeus osallisuuteen, omaan identiteettiin ja yhteiskunnan tunnustamaan yhdenvertaiseen elämään? Nyt epäkohdat lainsäädännössä (luovutettujen lahjasukusolujen käytön salliminen) pitävät yllä syrjinnän ja näkymättömyyden ilmapiiriä, jossa yhteiskunta asettaa ryhmälle B erityisen kynnyksen omaan identiteettiin jo ennen ihmisen alullepanoa. Eikö lainsäädännön kautta tulisi asettaa mahdollisimman matala kynnys omaan identiteettiin molemmille ihmisryhmille tasavertaisesti, eli myöskin ryhmälle B? Eikö oikeus omaan tarinaan ja totuudelliseen minuuteen tulisi mahdollistaa lainsäädännöllisellä tasolla myös heille? Miksi nyt tietoisesti ja tarkoituksellisesti päätämme evätä ryhmän B oikeuden identiteettiinsä jo ennen ihmisen hedelmöittymistä?

Sanotaan: "Tärkeintä on rakastavat vanhemmat". Mitä sanoisitte, jos esimerkiksi transihmisiltä evättäisiin oikeus sukupuolenvaihdokseen tai sukupuoli-identiteettinsä ilmaisuun vetoamalla siihen, että heillä on rakastavat vanhemmat?

Eikö siinä missä seksuaalivähemmistöillekin, myös muille ihmisryhmille tulisi lainsäädännöllisellä tasolla taata oikeus identiteetin rakentamiseen ja vahvistamiseen juuri itselle tärkeäksi kokemallaan tavalla, ja siten että kaikilla olisi tähän lähtökohtaisesti samanlaiset mahdollisuudet? Asiaa ei ratkaise pelkästään se, että ihmisellä on rakastavat vanhemmat, eihän?

Käyttäjän SuviTarkkanen kuva
Suvi Tarkkanen

Väitän että avioliitto ei tuo yhtään sen enempää ihmisarvoa ja tasa-arvoa seksuaalivähemmistöryhmille kuin mitä heillä jo tälläkin hetkellä on. Nyky-yhteiskunta hyväksyy ja tunnustaa nämä ryhmät jo nyt - "oikeus" avioliittoon ei tuo siihen siinä mielessä mitään uutta, eikä muuta eri väestöryhmien tosiasiallista suhtautumista seksuaalivähemmistöjä kohtaan mitenkään konkreettisella tavalla suuntaan taikka toiseen. Eiköhän seksuaalivähemmistöjen syrjintä yhteiskunnallisessa mielessä ole jo pitkään ollut menneen talven lumia.

Avioliitto on käsitteenä abstrakti; siinä ei ole mitään konkreettista, mistä ei voisi säätää muissakin laeissa. Avioliitto tulisi pikemminkin nähdä velvollisuutena kuin oikeutena, verisukulaisten perhesiteiden säilyttämiseksi. Toisin kuin avioliitto, ovat biologiset vanhemmat, verisiteet ja sukujuuret perustaavanlaatuisen konkreettisia, jotka todellakin tuovat erityistä konkreettista arvoa ihmisyksilölle, hänen ihmisyydelleen ja identiteetilleen läpi hänen elinkaarensa ajan, ja ihan eri mittakaavassa kuin avioliiton tuomat edut. Ja mitä nämä edes ovat? Onko mitään sellaista konkretiaa mitä voisi verrata geneettisten siteiden tuomaan arvoon?

Vaatimuksessa sukupuolineutraalista avioliittolaista ei voi millään olla puhtaasti kyse yhdenvertaisuudesta. Tämän todistaa juurikin se, että lakimuutoksen kannattajat eivät tunnusta jo ennen ihmisen hedelmöittymistä tapahtuvaa geneettisen siteen tarkoituksellista katkaisemista ihmisoikeusrikkomukseksi, joka siis on selkeästi PALJON suuremmalla syyllä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden polkemista kuin avioliiton säilyttäminen naisen ja miehen välisenä. Yhdenvertaisuus on tässä siis selvä keppihevonen. Näen pikemminkin - vaikka itsellä ei uskonnollisia motiiveja aihepiiriin liittyvien näkemysteni taustalla olekaan - että tässä taitaa nyt olla piilotettu agenda uskonnollisia yhteisöjä vastaan. Halu härkkiä toisille pyhää asiaa. Homoseksuaalit kun eivät avioliitto-oikeuden myötä saa mitään konkreettista hyötyä itselleen mistä ei olisi mahdollista säätää muissakin laeissa. Näen siis että spn avioliittolaki on turha.

Avioliittoinstituution ja lainsäädännön tulisi pikemminkin lähettää yhteiskunnalle viesti jossa kansalaisia ohjataan tavoittelemaan sellaista ideaalia ja noudattamaan sellaisia käyttäytymismalleja jotka takaavat ihmisoikeuksien toteutumisen tasa-arvoisesti, ja erityisesti myös syntyville kansalaisille, kaikille samoista lähtökohdista. Siksi spn avioliittolaki tulisi kumota. Ja tiedoksi, että oikeus rakastaa ja oikeus solmia avioliitto ovat kaksi eri asiaa, ne eivät ole toisiaan poissulkevia. Avioliiton säilyttämisellä miehen ja naisen välisenä ei poljeta muiden oikeuksia eikä se vähennä muiden tasa-arvoa. Rakkaus, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus kuuluvat meille kaikille. Kunhan muistamme joustaa omissa oikeuksissamme siinä kohdassa, missä heikomman osapuolen oikeudet alkavat.

Timo Lehtonen

Kiitos Suvi Tarkkanen kaikista edellä olevista kommenteistasi. Ne ovat täyttä asiaa! Saanko käyttää noita tekstejäsi, jos kirjoitan oman blogikirjoituksen?

Käyttäjän SuviTarkkanen kuva
Suvi Tarkkanen

Kyllä, tekstejäni saa kuka tahansa käyttää ja missä tahansa! Ja suosittelenkin levittämään näitä näkökulmia niin laajalti kuin mahdollista. Ei tarvitse välttämättä minun nimeäkään mainita, mutta en sitä kielläkään - harkitkaa tapauskohtaisesti (esim. pitkissä suorissa lainauksissa mainitaan yleensä lähde, mutta en siis vaadi sitä tässä tapauksessa silloinkaan :)

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Ensinnäkin myös homoseksuaaleissa kuten myös sukupuolivähemmistöihin kuuluvissa on runsaasti uskossa eläviä ihmisiä, joten tämä vastakkainasettelusi on osin harhaanjohtavaa, vaikkakin eräillä äärikristillisillä piireillä onkin viime vuosina auennut tarve omia Raamatun hämäriin idiomeihin ja vertauskuviin tukeutuva käsitys avioliiton yhteiskunnallisesta merkityksestä "luonnollisten sukupuolten tarkoituksen toistimena".

Toisekseen lapsen oikeus tuntea vanhempansa ja samalla alkuperänsä sekä olla vanhempiensa hoidettavana ei ole lähtökohtaisen perustavanlaatuinen ihmisoikeus (LOS:n sopimustekstissä asia on muotoiltu toteamuksella "mikäli mahdollista", "as far as possible"- lapsen ensisijainen oikeus on kasvaa perheessä turvallisessa ja välittävässä ilmapiirissä. Jo vahvistettu ja oikeustilaa ilmentävästi sanottuna ajantasainen avioliittolaki, joka sisältää lakitekstissään tulevat säännösmuutokset, liittää entistä suuremman joukon perheitä yhdenvertaisen oikeussuojan piiriin ja siten vankentaa perheiden asemaa, jolloin myös jo mainittu lapsen ensisijainen oikeuskin toteutuu paremmin.

Lapsia syntyy erilaisiin ihmissuhdekombinaatioihin ihan riippumatta lakeihin niveltyvistä kulloistenkin yksittäisten lainsäätäjien arvokäsityksistä ja lakiin mahdutetuista ideaaliviesteistä - hedelmöityshoitolain soveltamisalaa punnittaessa jo tuli ilmeiseksi, ettei hoitoja ole syytä rajata pelkästään eri sukupuolisille pareille (avio- tai avopareille), koska sosiaalinen vanhemmuus on käytännössä täysin rinnasteista biologisen vanhemmuuden kanssa (adoptiovanhemmuus, ero- ja uusperheellisyys jne,,,) eikä myöskään kenenkään lisääntymisoikeutta voida rajoittaa välillisestikään estämällä hänen hoitoihin hakeutumisensa (syrjimättömyysperiaate).

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth

Juho Antikainen: "Toisekseen lapsen oikeus tuntea vanhempansa ja samalla alkuperänsä sekä olla vanhempiensa hoidettavana ei ole lähtökohtaisen perustavanlaatuinen ihmisoikeus (LOS:n sopimustekstissä asia on muotoiltu toteamuksella "mikäli mahdollista", "as far as possible"- lapsen ensisijainen oikeus on kasvaa perheessä turvallisessa ja välittävässä ilmapiirissä.

Jo vahvistettu ja oikeustilaa ilmentävästi sanottuna ajantasainen avioliittolaki, joka sisältää lakitekstissään tulevat säännösmuutokset, liittää entistä suuremman joukon perheitä yhdenvertaisen oikeussuojan piiriin ja siten vankentaa perheiden asemaa, jolloin myös jo mainittu lapsen ensisijainen oikeuskin toteutuu paremmin."

-----

Sillä puolella tuntuu olevan joissakin asioissa ja ajoittain ehdotonta auktoriteettiuskoa tai "asia on loppuunkäsitelty" -asennetta, jossa vedotaan siihen mitä joskus on jossain ja johonkin kirjoitettu.

Sitten toisaalta taas milloin mitäkin nimetään noin vain tuostanoinvaan heittämällä "ihmisoikeudeksi". Kuten oikeus adoptoida toisen lapsi tai väitetään, että avioliiton säilyttäminen miehen ja naisen välisenä olisi "ihmisoikeusrikkomus."

Erikoinen tulkinta myös tuo, että "mikäli mahdollista" tarkoittaisi ettei kyseessä ole oikeasti tärkeä asia.

Sellainen käsite kuin ihmisoikeus on jotain mitä on syytä miettiä. Sen sisältöä, merkitystä ja tarkoitusta. Mutta siinä ei voi mihinkään vedota absoluuttisesti eikä myöskään kieltää ihmisoikeutta sillä perusteella että jokin korkea taho ei ole todennut sitä.
On syytä miettiä asiaa siltä kannalta minkä PITÄISI olla ihmisoikeus, ja kirjattu lakiin, ja mihin taas ei pitäisi vedota "ihmisoikeutena" oli se kirjattu mihin hyvänsä.

Tässä juuri tarvitaan sitä omaa ajattelua ja kykyä perustella. Ja myös kykyä ottaa vakavasti toisen ihmisen kokemus, kuten niiden monien monien aikuiseksi kasvaneiden, joille isänsä tai äitinsä etsiminen ja henkilöllisyyden selvittäminen on ollut tärkeää.

Pahimmillaan "ihmisoikeus"-käsitteestä voi tulla vallankäytön väline, ja "taikasana", jolla ajatellaan että vastapuoli voidaan vaientaa.

Muutamia kysymyksiä:

1)jos keinohedelmöitykset kiellettäisiin naispareilta ja yksinäisiltä naisilta, pitäisitkö sitä "ihmisoikeusrikkomuksena"? Tai jos kiellettäisin nais-/miesparien lapsenhankinta toista sukupuolta olevan "kaverin" avustuksella?

Viimeiseen osioon:

2)mitä sateenkaariperheiltä tarkkaan ottaen mielestäsi puuttuu? Kahden vanhemman sateenkaariperheiden asema ei tosiaankaan olisi tarvinnut avioliittolain muutosta. Heillä oli jo perheensisäinen adoptio.

3) Pidätkö itse lainkaan oleellisena sitä asiaa että edelleenkään avioliittolaki ei kata aivan kaikenlaisia perheitä? Siis kaikenlaisia sateenkaariperheitä. Kuten kolmi- ja neliapilaperheitä ja polyperheitä.

4)mitä (sinun mielestäsi) pitäisi tehdä että aivan kaikki ja kaikenlaiset perheet saataisiin yhteiskunnassa "samalle viivalle", jos pidät sitä tärkeänä?

(Itse kannatan edelleen ideaaliperheen esilläpitämistä, sen kautta että avioliitto säilyy 1 miehen ja 1 naisen välisenä. Kai ymmärrät, että jos itse pidät ideaalina 2 vanhemman perhettä, olet muiden perhemallien edustajien silmissä yhtä "suvaitsematon" ja konservatiivinen.)

Avioliitto on antanut vahvan signaalin ideaalista perhemallista. Joka on tähän asti ollut selkeästi heteroydinperhe. Nyt avioliittolain kautta pyritään saamaan kahden vanhemman sateenkaariperheet samaan asemaan.
Loogisesti on kysyttävä: miten saadaan esiin viesti siitä, että KAIKKI perhemallit ovat "yhtä hyviä" niin kauan kuin avioliittoinstituutio on olemassa?

Olisiko sinun mielestäsi parempi purkaa koko avioliitto ja kehittää uusi järjestelmä? Koska totuus on, että ei se instituutiona ihan mihin tahansa taivu.

Kysyn siis ihan omia mielipiteitäsi näihin.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #35

"--

Sillä puolella tuntuu olevan joissakin asioissa ja ajoittain ehdotonta auktoriteettiuskoa tai "asia on loppuunkäsitelty" -asennetta, jossa vedotaan siihen mitä joskus on jossain ja johonkin kirjoitettu."

Toki tästäkin lapsen oikeudesta, mikäli mahdollista, tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan voidaan "väitellä" loputtomasti, mutta tosiasia on kuitenkin se, että sopimus, jossa tämä oikeus mainitaan, sekä tätä sopimusta ylimpänä auktoriteettina tulkitseva YK:n lapsen oikeuksien komitea eivät määrittele hyväksyttäviä vanhempia tai perhemuotoja. Lapsen oikeuksien ja edun toteutumista valvotaan siis sopimukseen sisältyvän syrjimättömyysperiaatteen mukaisesti yhdenvertaisesti ja jokaisen lapsen kohdalla yksilölllisesti riippumatta siitä, minkälaisiin sosiaalisiin sidosratkaisuihin lasten vanhemmat ovat päätyneet.

Lapsen oikeuksien ja ensisijaisen edun toteutumisen valvonta ei sisällä kategorisia imperatiiveja ihanteellisista perhemuodoista.

Avioliittolain uudistaminen ns. sukupuolineutraalisti muotoilluksi oli (huom. imperfektimuoto) pieni välttämätön korjausliike tilanteessa, missä oikeusjärjestelmää ei sen oman jähmeytensä vuoksi (lainsäädäntötyö on pitkällistä prosessia) salli ihmisten sosiaalisen järjestymisen täydellisen yhdenvertaista vapautta. Avioliitto on syvälle oikeusjärjestelmään uponnut instituutio.

Itse tietenkin muuttaisin koko virallistetun parisuhdejärjestelmän jo useampaankin kertaan esittämääni suuntaan - yhteiskunnan oikeusnormiston sääntely koskisi siinä ainoastaan sellaisia sosiaalisia sidoksia, joihin liittyy hoivasuhde, kuten lapsiperheissä tai omaishoitosuhteissa. Tämä on myös vastaus kysymyksiisi 2...4.

Ensimmäiseen kysymykseesi vastaan kyllä. Perusoikeuksien rajoittaminen (terveydenhoitopalvelujen saatavuuden rajoittaminen sekä lisääntymisoikeuden rajoittaminen välillisesti) erillisesti kieltämällä ne joltakin ryhmältä olisi mielestäni ihmisoikeusrikkomus.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #38

Kiitos vastauksesta.

Ihmisoikeuksista tulee keskustella ja tuoda esiin näkemyksiä ja mielipiteitä. Mutta mitä tulee lasten oikeuksien julistukseen, on mielestäni selvää, että siinä puhutaan isästä ja äidistä. Koska erikseen mainitaan että lapsella tulee olla oikeus TUNTEA heidät. Eli tietää keitä he ovat. Ja edelleen kasvaa heidän hoidossaan.
Tällöin se ei voi tarkoitta keitä tahansa ihmisiä, eikä varsinkaan niitä, joiden kanssa lapsi jo elää.

Avioliitto instituutiona itse asiassa määrittää ihanteellisen suhdemuodon. Ja perhemuodon. Sen vuoksi en näe oikein logiikkaa siinä, että halutaan saada kaikki perheet "samalle viivalle", mutta kuitenkin halutaan säilyttää avioliitto. Ainoa tapa saada kaikille perheille sama asema olisi lakkauttaa avioliitto, ja korvata toisella järjestelmällä.

Siksi olisi syytä jo siirtyä keskustelemaan siitä mihin avioliittoa ylipäätään tarvitaan. Jos siitä otetaan pois miehen ja naisen yhteinen vanhemmuuden vastuu ja ideaalin perhemallin signaali.

Ensimmäisestä kysymyksestä olemme eri mieltä. Minusta lapsen saaminen keinotekoisesti ja aikuisten tarpeista lähtien ei ole ihmisoikeus.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #45

Avioliitto oikeudellisena instituutiona on vain niin syvällä oikeusjärjestelmässämme, että sen kokonaan korvaaminen jollakin toisella yhteiskunnan oikeudellisesti tukemalla ihmissuhdesopimuksen muodolla on vähintäänkin työlästä ja käytännössä mahdotonta. Tässä mielessä sukupuolineutraalin avioliittolain oikeutus nousee esille syrjimättömyysperiaatteen myötä.

Toki ymmärrän senkin, että monelle avioliiton merkitys kiteytyy arvoperinnön tms. vuoksi suvun jatkumisen ja miehen ja naisen roolien uusintamisen ympärille - sukupuolineutraali avioliittolain muotoilu ei silti poista tällaisen tulkinnan tekemisen mahdollisuutta, vaikka itse suhtaudunkin skeptisesti näihin mielestäni keinotekoisesti rakentuviin sukupuolirooleihin...

Minulle lisääntymisoikeus ja -vapaus ovat ihmiselle kuuluvia sisäänrakentuneita perustarpeita, joidenka toteuttamiselle pitää luoda mahdollisimman ristiriidattomat puitteet. Keinoavusteinen lisääntyminen lahjoitussukusoluilla on eräs tällainen yhteiskunnan kehys...

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #51

No työlästähän tämä avioliiton muuttaminen sukupuolineutraaliksi nimenomaan on! Koko tämä vuosia kestänyt prosessi on monimutkainen, työläs ja täysin turha.

Avioliitto on, on ollut vuosikymmeniä, satoja ja tuhansia, erittäin toimiva yhdessä tarkoituksessaan. Joka itse asiassa määrittää avioliiton tarpeellisuuden ylipäätään: siinä että se on liittänyt yhteen miehen ja naisen ja sitouttanut nämä huolehtimaan yhteisistä jälkeläisistään.

Jos tämä perusmerkitys otetaan avioliitosta pois, mitä mieltä on ylläpitää koko instituutiota?

Kaikkia perhemalleja ei joka tapauksessa koskaan saada "samalle viivalle" niin kauan kuin avioliitto on olemassa. Kuten sanoin, itse näen edelleen perhemallin ideaalin, ja avioliitto on antanut siitä vahvan signaalin. Se on yksi sen tehtävä.

Sukupuolineutraalin avioliiton tarve perustuu joka tapauksessa vain avioliiton sisältämille positiivisille mielikuville. Ei se anna homopareille tai sateenkaariperheen lapsille mitään konkreettista.

Oikeastaan avioliitto ei edes ole olemassa aikuisia rakastavaisia varten. Ei mikään rakastunut pari, homo- tai heteropari oikeastaan tarvitse sellaista asiaa kuin avioliitto ja "oikeus mennä naimisiin." Avioliitto on yhteiskunnan luoma järjestelmä, jonka tarkoitus on ylläpitää heteroydinperhettä yhteiskunnassa ihanteena, ideaalina ja normina.

Sen vuoksi oikeastaan tuo "lisääntymisoikeus" ja "-vapaus" ihanteena on nähdäkseni täysin ristiriidassa avioliiton perustarkoituksen kanssa.

Timo Lehtonen

Juho Antikainen kirjoitti 3.7.2016 16:54: "...LOS:n sopimustekstissä asia on muotoiltu toteamuksella "mikäli mahdollista", "as far as possible"..."

Onko käännös "mikäli mahdollista" mielestänne tarkoituksenmukainen, kun alkuperäinen ilmaus on "as far as possible"?
https://translate.google.com/#en/fi/%22as%20far%20...
https://translate.google.com/#fi/en/%22mik%C3%A4li...

Eikö käännös "niin pitkälle kuin mahdollista" olisi oikeampaan osunut kuin nykyinen käännös "mikäli mahdollista"?

Jos kaksi miestä keskenään tai kaksi naista keskenään toimivat tietoisesti niin, että lapsella ei ole mahdollisuutta olla omien biologisten vanhempiensa hoidettavana, niin lapsella oleva ko. luonnollinen (synnynnäinen) oikeus ei tietenkään silloin voi toteutua toteudu. Tuolloin nuo aikuiset saattavat todeta, että sovelsimme LOS:ssa annettua optiota "as far as possible"! Tuollainen ajattelutapa on nurinkurinen!

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #49

YK:n lapsen oikeuksien komitea eikä lapsen oikeuksien sopimus itsekään määrittele sopimukseen sisältyvää vanhemmuutta ainoastaan biologiselta pohjalta vaan sopimuksessa huomioidaan vanhemmuuden ja perheiden moninaisuudet (vrt. sukupuolen moninaisuus).

Hedelmöityshoitolain eduskuntakäsittelyn aikana ja pitkään sen jälkeenkin taiteilija ja miesasiamies Antti Heiskala muisti moneen kertaan mainita samasta "käännösvirheestä". Oikeuskanslerille tekemästään valituksesta huolimatta LOS art7 suomennoksen sanamuoto pitäytettiin entisellään :

http://www.kolumbus.fi/antti.heiskala/LOL-paasivu....

Kielenhuollollisesti voimme myös tarkastella asiaa käyttämällä tässä yhteydessä vertailulausetta esimerkkinä jäsentämään kyseisen englannin kielisen sanonnan merkitystä :

They returned at nine, as far as we know. >> Sikäli kuin tiedämme, he palasivat yhdeksältä.

Ja myös googlen translate ohjelma antaa suomen kieliselle sanalle "mikäli" englannin kielisen vaihtoehdon "as far as".

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth

"Kiitos Suvi Tarkkanen kaikista edellä olevista kommenteistasi. Ne ovat täyttä asiaa!"

Totta ja samat sanat. Eipä ole lisättävää.

Käyttäjän SuviTarkkanen kuva
Suvi Tarkkanen

Kiitos Sari itsellesikin - olet ollut yksi suurimpia "innoittajiani" :)

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Kieltämättä Suvilla on ainakin yritystä loogisen argumentoinnin suuntaan, premisseissä on vielä "hieman" hiottavaa tosin ...

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Transulain jälkeen lienee sitten vuorossa lukumääräneutraali avioliittolaki? Tämän lienee sitten vuorossa ikäneutraalisuus?

Olli Nurmi

Uliuli kalteva pinta. Tunnetusti lihansyönti johtaa myös ihmislihan syömiseen.

Lisäksi kielenkäyttösi on asiatonta.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Kehitys viimeisten 15 vuoden ajalta osoittaa selvästi, että erityyppisiin neutraaleihin liittoihin ollaan menossa.

Olli Nurmi Vastaus kommenttiin #29

On tässä sentään jotain kehitystä tainnut tapahtua, kun en ole kuullut "hauveli"-argumenttia pitkään aikaan.

Tietenkään lukumääräneutraalissa avioliitossa ei ole mitään ongelmaa. Paitsi että se on juridisesti hankala järjestelykysymys :D
Ikärajaneutraaliuuteen pätevät muutenkin samat säännöt kuin muuhunkin. Oikeustoimikelvoton lapsi ei voi solmia avioliittoa. Piste.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen Vastaus kommenttiin #31

Muslimimaissa ei ole mitenkään tavatonta esim. 15 vuotias morsian.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #31

Jos kukaan ei mainitse jotain argumenttia, turha tuoda sitä esiin. Tuo koiran tms. kanssa avioituminen nostaa myös esiin sinänsä kiinnostavan kysymyksen siitä tarvitseeko ns. avioliitossa olla ollenkaan kysymys seksistä ja seksuaalisuudesta. Vai voiko se olla vain "virallistettua kumppanuutta."

Itse yritän katsoa asiaa aina asianomaisten kannalta, vaikka en olisikaan samaa mieltä. Oikeasti ymmärrän ihmisiä, jotka haluavat lemmikkinsä kanssa naimisiin. Eivät he välttämättä ajattelekaan mitään seksisuhdetta.

Ymmärrän myös objektiseksuaaleja. Ja polyamoristeja, jotka haluavat naimisiin useamman kanssa. Ymmärrän myös homopareja.

Sitä vain en ymmärrä miksi vain homoparien pitäisi saada mitä haluavat ja vain heidän toiveensa pitäisi täyttää, jos sille linjalle lähdetään, että avioliiton merkitys jää sivuosaan ja "oikeuksista" tulee tärkein asia.

Toisaalta on sanottava, etten tunne hiukkaakaan sympatioita aikuisten oikeuksia ja tarpeita kohtaan kun on kyse lapsia koskevista asioista. (Tosin koiranystävien ja objektiseksuaalien kohdalla näin ei ole.)
Se, että ymmärrän miltä toisista tuntuu, ja yritän katsoa asiaa heidän kannaltaan, ei tarkoita että tuntisin tarvetta antaa heille mitä he haluavat. Ajattelen asioita itse, en mene trendien mukana, ja varmaan juuri siksi nämä kaikki suhdemuodot ja asianomaisten tarpeet ovat itselleni täysin samalla viivalla.

Mielenkiintoista onkin se miten on saatu aikaan mielikuva, että juuri homoparien toiveet ovat tärkein asia. Ja maailma ei ole mallillaan ennenkuin epäkohta avioliittolaissa ja "ihmisoikeusrikkomus" on korjattu.

Käyttäjän TenkaIssakainen kuva
Tenka Issakainen Vastaus kommenttiin #36

Ei-heteroiden ja polyjen vastakkainasettelu on tuiki turhaa sumutusta. Ensinnäkin nekin ryhmät ovat päällekkäisiä samalla lailla ei-heterot ja kristityt.

Toiseksi: Jotkut polyt toivovat monenkeskistä avioliittoa. Jotkut eivät. Mutta: enpä ole nähnyt yhdenkään polyn vastustavan tasa-arvoista avioliittoa sillä perusteella, että se ei ole monenkeskinen. Onko sellaisia? Jos, niin missä, laitatko vaikka linkin johonkin kannanottoon? Itse asiassa omassa henk.koht. otoksessani kaikki tuntemani polyt ovat kannattaneet avioliittolakiuudistusta.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #37

Eivät he tietenkään vastusta, koska tämä on tärkeä askel siinä että hekin saavat lopulta mitä haluavat. Tämän uudistuksen pohjalta voidaan esittää aina uusia vaatimuksia, kun ensin on saatu pinnalle mielikuva, että avioliitto on "rakastavaisten oikeus".

Tuossa eräs linkki, vaikkei ehkä sellainen kuin odotit:

http://ranneliike.net/teema/helsinki-pride-2012-mo...

Käyttäjän TenkaIssakainen kuva
Tenka Issakainen Vastaus kommenttiin #39

No kyllä itse asiassa odotinkin, ettei sinulla ole esittää kysymäni laista linkkiä, vaan jotain asian vierestä. :)

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #43

Siis mitä? Minkä asian vierestä? Nyt en ymmärrä yhtään. En minä ole väittänyt polyjen vastustavan avioliittolakia.

Ja kyllä tuo linkki liittyy asiaan, se tuo esiin juuri sen että polyjen vaatimuksia ei olla haluttu vielä tuoda julkisuuteen.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #37

Polyjen esiinotto on vain esimerkki siitä mitä kaikkea muuta voidaan vaatia kuin samaa sukupuolta olevien PARIEN oikeutta mennä keskenään naimisiin. Sitä ei voi sivuuttaa.

Ja ilmeisesti he ovat joutuneet odottamaan aika kauan "lupaa" tai ainakin "oikeaa hetkeä" tulla esiin oman asiansa kanssa. Totta kai on taktinen veto ja tarkkaan harkittu suunnitelma, ettei polyjen vaatimuksista puhuta... VIELÄ. Ihmiset olettavat ettei mitään muuta vaadita, ja uskaltavat kannattaa "pientä muutosta".

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #37

Kuten kirjoitin, kaikkien noiden vähemmistöryhmien vaatimukset ovat itselleni samalla viivalla. En näe mitään syytä nostaa homojen oikeuksia muiden edelle.

Siksi kaikki nämä vähemmistöt saavat elää tavallaan ja rauhassa, kunhan eivät vahingoita muita. Mutta avioliittolain kannattamista KENENKÄÄN heidän toiveiden mukaiseksi en kannata. Miksi pitäisi?

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #41

Avioliittolakihan on jo uudistettu sekä seksuaali- että sukupuolivähemmistöjen perusoikeudet turvaavammaksi (muutetut säännökset ovat kansalaisaloitteen sisältämän lakiesityksen mukaisesti hyväksytty eduskunnassa ja virallisen lainsäädäntöprosessin mukaisesti myös vahvistettu liitännäislakeineen. Muutos astuu voimaan 1.3.2017, mutta oikeustilan kannalta "tasa-arvoiseen avioliittolakiin" voi jo suhtautua kuten se astuisi voimaan heti huomenna).

Siinäkin mielessä kannattamisen vastustamisesi on jälkijättöistä.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #44

Kerroin vain oman kantani asiaan. Usein toivoisin siltäkin puolelta ihan vain rehellisiä henkilökohtaisia kannanottoja. Eikä sellaisten faktatietojen toistamista, jonka kaikki jo tietävät muutenkin. :)

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #47

Kyllä, mielipiteen ilmaisu on myös eräs perusoikeuksista.

Erääthän vastustavat edelleen 22 vuoden jälkeenkin Suomen EU-kansanäänestyksen tulosta, joten siinä mielessä voisin olettaa myös uudistetun avioliitolain vastustamisenkin jatkuvan "jonkin aikaa".

Edelliseen kommenttiini sisällytin mielestäni nykyistä avioliittolakia koskevan oikeustilan periaatteen, mikä on ehken jäänyt vähemmälle huomiolle - avioliittolain "palauttaminen" kumoamalla laki 156/2015 ja sen sisältämät uudistetut säännökset sekä kumoamalla lakikokonaisuuteen kuuluvat liitännäislakien muutokset vaatii mielestäni perustuslainsäätämisjärjestyksen mukaisen lakiesityksen käsittelyn ja koska kyse on NYT perusoikeuksien rajoittamisesta, niin myös tarkkarajaisen erillislain tämän kumoamisen tarkoituksesta. Käytännössä siis ns. sukupuolineutraalin avioliittolain palauttaminen kumoamalla siihen tehdyt muutokset vaatii erillislain säätämisen "pitkän kaavan mukaisesti" ja avioliiton merkityksen kirjaamista perustuslakiin (vrt. Suomen EU-jäsenyyden kirjaaminen perustuslain valtiosääntö-pykälään).

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #52

Oman mielipiteen kertominen ja perustelu ei ole pelkästään oikeus. Vaan näkisin sen myös velvoitteena kun keskustellaan tällaisista ajankohtaisista asioista. On melko turhauttavaa nähdä vain suoria sitaatteja, viittauksia eduskunnan päätöksiin, muistutuksia päivämäärästä jolloin laki tulee voimaan jne.

Edelleenkään et tarkenna käyttämiäsi käsitteitä. Mitä "perusoikeuksia" avioliittolaki tällä hetkellä rajoittaa?

Itse asiassa jos puhutaan oikeuksien rajoittamisesta, niin avioliitto itsessään rajoittaa aikuisten ihmisten oikeuksia ja vapauksia. Sitä varten se on luotu, ja juuri siksi avioliittoa vastaan alettiin kapinoida 60-luvulla.
Siksi että avioliitto perustuu sitoutumisen velvoitteelle. Aikuiset ihmiset voisivat esim. sopia kumppanin kanssa eroamisesta, jos asia on molemmille ihan selvä, mutta yhteiskunta ja avioliittolaki on asettanut pakollisen "harkinta-ajan" erotilanteessa. Miksi? Miksi yhteiskunta ja lainsäädäntö on kiinnostunut siitä pysyykö joku pari yhdessä?

Avioliitto ei oikeastaan anna mitään konkreettisia oikeuksia, sellaisia joita voisi kutsua "perusoikeuksiksi" tai varsinkaan "ihmisoikeuksiksi". Jokaisella on jo oikeus rakastaa ketä haluaa ja elää kenen kanssa haluaa.

Kuten olen sanonut, minusta avioliitossa voitaisiin palata aiempiin tiukempiin rajoitteisiin ja ehtoihin. Kuten uskottomuuden kriminalisointiin, eli avoimet liitot tulisivat laittomiksi.

Joka tapauksessa, mielestäni avioliitolla, joka sisältää vain mielkuvan tasolla "oikeuksia" ja on lisäksi täysin vapaaehtoinen, ei tee yhtikäs mitään. Tätä kautta se vain kulkee kohti lopullista romahdustaan ja alasajoa.

Mutta ehkä olisikin jo aika keskustella kunnolla avioliiton tarpeellisuudesta sinänsä. Toistaiseksi siihen on keskusteluissa viitattu itsestäänselvyytenä. Olen mielestäni tehnyt selväksi miksi avioliitto on minusta tarpeellinen ja miksi sen ehtoja, sääntöjä ja rajoitteita pitäisi tiukentaa. Ainakin niiden parien kohdalla, jotka voivat ja haluavat luonnollisesti saada lapsia.

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #44

Toisaalta käytät melko epämääräisiä ja monitulkintaisia, hienolta kuulostavia termejä ja ilmaisuja kuten "seksuaalivähemmistöjen perusoikeudet turvaavammaksi".

Mitkä perusoikeudet? Miten heidän oikeutensa edes liittyvät avioliittoon? Miten itse asiassa avioliitto liittyy kenenkään perusoikeuksiin, paitsi lasten?

Polyt muuten ainakin omasta mielestään ovat seksuaalivähemmistö. Mutta useimmiten "seksuaalivähemmistöillä" tarkoitetaan vain homoja, lesboja ja biseksuaaleja.

http://polyamoria.sange.fi/foorumi/index.php?PHPSE...

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #48

Kritiikistäsi huolimatta tarjoilen jälleen kerran kaikkien tuntemaa yleistietoutta - YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen perusteella avioituminen on luovuttamaton ja perustavanlaatuinen ihmisoikeus ja siten myös jokaisen perusoikeus :

http://www.ihmisoikeudet.net/opi-ihmisoikeuksista/...

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien mahdollisuus avioitua haluamansa kumppanin kanssa turvaa käsittääkseni entistä paremmin heidän perusoikeuksiensa toteutumista (Tahdon2013-kampanjan eräs perustelu oli juuri tämä yhdenvertaisuusperiaatteen toteuttaminen). Avioliittohan on ensi sijaisesti juridinen kahden aikuisen keskeinen taloudellinen järjestely ja siinä muodossa se ainoastaan joillain välillisillä tasoilla sivuaa esimerkiksi lasten oikeuksia. Käytännössä juridisesti samaa sukupuolta olevien henkilöiden mahdollisuus avioitua keskenään parantaa toki esimerkiksi sateenkaariperheissä elävien lasten ns. "asemaa" eikä ainakaan itselläni ole tiedossa sellaista tutkimustietoutta esimerkiksi niistä valtioista, joissa sukupuolineutraali avioliittolaki on ollut jo pidempään voimassa, mikä selkeästi asettaisi avioliittolakiin tehdyt uudistukset kyseenalaisiksi...

Käyttäjän sariweckroth1 kuva
Sari Weckroth Vastaus kommenttiin #53

Anteeksi, mutta yhä edelleen esität väitteitä ja argumentteja pelkkinä tarkentamattomina käsitteinä, "iskulauseina". Tuota on paljon toisteltu, että avioliittolaki "parantaa sateenkaariperheissä elävien lasten asemaa", mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa???
Antaako se lapsille jotain oikeasti konkreettista, vai pelkästään luo aikuisille tietynlaisia mielikuvia?

Oikeus isään ja äitiin, lapsen oikeus tuntea heidät ja kasvaa heidän hoidossaan, on sen sijaan erittäin konkreettinen asia, jota avioliitto perinteisessä tarkoituksessaan on erittäin konkreettisesti tukenut.

Ja kuten olen tuhannesti sanonut, perheitä ja sateenkaariperheitä on muitakin kuin kahden aikuisen ja lasten muodostama perhe. Setan poliittisessa strategiassa on tavoitteena saada kaikki perheet samalle viivalle, myös ne, joissa on enemmän kuin kaksi vanhempaa. Avioliitto ei kerta kaikkiaan sovellu mielikuvan tasolla "parantamaan erilaisisssa perheissä elävien lasten asemaa". Kyse on vain positiivisista mielikuvista.

Ja mikä se seksuaalivähemmistöjen "perusoikeus" tässä edelleenkin on? Oikeus kokea olevansa "ei-syrjitty"?? Mikä perustuu (jälleen) pelkille mielikuville ja subjektiivisille kokemuksille.

Tuo mikä tieto lakimuutoksen mahdollisista vaikutuksista meille kantautuu tai ei kantaudu, on sinänsä toisarvoista, koska itse ainakin olen median ja sen antaman tiedon suhteen nykyisin erittäin kriittinen.

Mitä tulee avioitumiseen ihmisoikeutena, niin se perustuu tietenkin sille mitä "avioituminen" tarkoittaa ja mikä avioliitto on. Tähän asti avioliitto on ollut kaikkina aikakausina ja kaikissa kulttuureissa miehen ja naisen välinen. Vähintään voitaisiin myöntää, että avioliiton määritelmää, sisältöä ja perustaa ollaan muuttamassa aivan toiseksi.

Ei voi vedota mihinkään tekstiin, jossa puhutaan "oikeudesta avioitua", ja väittää sen koskevan homopareja, jos ja kun se on kirjoitettu aikana, jolloin avioliitto itsestäänselvästi, tarkoituksensa, sisältönsä ja perustarkoituksensa osalta tiedettiin miehen ja naisen väliseksi. Ja tiedettiin myös syy.

Mitä itse ajattelet, mikä sinun mielestäsi tai käsityksesi mukaan on SYY sille, että avioliitto on aina tähän asti mielletty itsestäänselvästi miehen ja naisen väliseksi? Onko kyse koko historian ajan ollut tietoisesta syrjinnästä? Jos avioliitolla ei ole ollut mitään tekemistä luonnollisen lisääntymisen ja vanhemmuuden vastuun kanssa?

Ja mikä on syy sille, että avioliitto on asettanut aikuisille ihmisille ehtoja, rajoitteita, jopa sanktioita esim. uskottomuudesta? MIKSI yhteiskunta on ollut tällaisesta ylipäätään kiinnostunut?

Olli Nurmi Vastaus kommenttiin #36

"Jos kukaan ei mainitse jotain argumenttia, turha tuoda sitä esiin. Tuo koiran tms. kanssa avioituminen nostaa myös esiin sinänsä kiinnostavan kysymyksen siitä tarvitseeko ns. avioliitossa olla ollenkaan kysymys seksistä ja seksuaalisuudesta. Vai voiko se olla vain "virallistettua kumppanuutta.""

Jos hallituspuolueen kansanedustaja on käyttänyt ko. "hauvelia" puheenvuorossaan eduskunnassa on se todellakin relevantti :D

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Aika erikoinen asia näkyy kansalaisaloite. fi sivustolla. Laki aloite ei alkuun kerännyt paljonkaan kannatus ilmoituksia.

3.5-2016 oli ilmoituksia n 15 000. 14.5-2016 oli ilmoituksia jo yli 500 00. Yleensä juttu menee toisin päin. Alkuun on innostusta ja sitten asia hiipuu. No näinkin näköjään voi käydä. Erikoista kuitenkin.

Vaikka Antikaisen puppulausegeneraattorikin pyörii täysillä on tässä vaikea nähdä tasa-arvoa lisääviä piirteitä.

Ajatushan oli jotenkin siihen suuntaan, että naisparin lapsella voi heti olla kaksi vanhempaa. Onhan lapsella. Mutta siis, että biologinen äiti ja äidin puoliso, joka ei ole lapsen biologinen vanhempi voi jotenkin pelkällä ilmituksella tulla vanhemmaksi. Nais ja mies parin mies voi ilmeisesti tulla isäksi pelkällä ilmoituksella, jos kukaan ei ilmoittaudu biologisesti isäksi. Avioliitossahan on myös tämä isyys olettama.

"Äitiyslaki pohjautuu isyyslakiin, joka tulee voimaan ensi vuoden tammikuussa. Isyyslaki takaa sen, että isät voivat tunnustaa lapsensa jo neuvolassa etukäteen." Kysymys on siis biologisen isyyden tunnustamisesta.

Jos halutaan tasa-arvoa tämän kysymyksen kohdalla toteutuuko se? Voiko isä ja hänen kumppaninsa tunnustaa lapsen jo ennen syntymää, jotta lapsella olisi kaksi isää??

Ovatko biologisten vanhempien oikeudet, isän ja äidin samat. Pitäsikö lakata puhumasta isistä ja äideistä? Puhua pelkästään vanhemmista?

Tuleeko lapsista vähän lemmikin tapaisia? Naisparitkaan eivät ole ikusia. Tässä pariskunta varmaankin yrittää nostaa sitoutumisen tasoa. Kumppanit ainakin tuntemieni ihmisten keskuudessa vaihtuvat tiuhaan. No ei silti tarkoita huonoa vanhemmuutta.

Ihan vaan olisi kiva tietää?

En minä tätä vastusta. Eläkää ja tulkaa onnelliseski. Mutta tasa-arvon nimiin ratsastetaan nykyään hyvin paljon. Vaikka ei olisi tasa-arvosta asiassa häivääkään.

Avioliittoa ei enää tarvita mihinkään. Kysymys on vain vastuiden ja oikeuksien kirjaamisesta normeihin. Asiat voitaisiin hoitaa muutenkin. Siksi jotenkin hassulta tuntuu tämä halu saada samannimiset instituutiot kuin heteropareilla. Eiväthän ne enää tarkoita sitten mitään sellaista.

Emmekä tiedä mihin tulevaisuus vie. Valtaosa maailmasta suhtautuu asioihin eritavalla. Eurooppalaiseen ylimielisyyteen kuuluu ajatus, että ollaan edelläkävijöitä ja muu maailma mukautuu lopulta loistavaan kulttuuriimme. Voi käydä aivan hyvin toisin.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

"Emmekä tiedä mihin tulevaisuus vie. Valtaosa maailmasta suhtautuu asioihin eritavalla. Eurooppalaiseen ylimielisyyteen kuuluu ajatus, että ollaan edelläkävijöitä ja muu maailma mukautuu lopulta loistavaan kulttuuriimme. Voi käydä aivan hyvin toisin."

Asia on juuri näin. Tämä vuosisata tulee olemaan Afrikan ja Aasian vuosisata!

Käyttäjän SuviTarkkanen kuva
Suvi Tarkkanen

"3.5-2016 oli ilmoituksia n 15 000. 14.5-2016 oli ilmoituksia jo yli 500 00. Yleensä juttu menee toisin päin. Alkuun on innostusta ja sitten asia hiipuu. No näinkin näköjään voi käydä. Erikoista kuitenkin."

Syy tähän oli se, että tietyt julkkikset ryhtyivät äitienpäivänä promoamaan asiaa somessa mm. postaamalla fantsuja meemejä ja esim. tyyliin: "Jos kannatit tasa-arvoista avioliittolakia, kannatat myös tätä!". Ja joku lupasi tyyliin ajaa minikaivurilla Thaimaaseen tms jos 50 000 tulee täyteen. Ja idoliuskovainen kansa oli tietenkin höynäytettävissä.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

No, se todellinen idoliuskovaisryhmä on rynnistänyt vastataisteluun. Myös tässä asiassa. Eihän se yllätä, sillä nämä fundamentalistit vastustavat kaikkea mitä Kirjassa ei todeksi todeta.

Käyttäjän SuviTarkkanen kuva
Suvi Tarkkanen Vastaus kommenttiin #62
Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Toinen tärkeä askel olisi translain muutos. On epäinhimillistä vaatia sukupuoltaan korjaavalta sterilisointia tai muuta osoitusta lisääntymiskyvyttömyydestä. Oman ilmoituksen pitäisi riittää juridisen sukupuolen vaihtamiseksi. Tästä olen samaa mieltä.

Minusta pitäisi kysyä, mihin yleensä tarvitaan juridista sukupuolta? Velvollisuuksien ja oikeuksien jakamiseksi eri sukupuolten kesken. Kyllä kai nämä pitäisivät olla samat. Eikä mitään jakoa tarvittaisi. Feministit tätä eivät tietenkään hyväksy. Se ei sovi heidän tasa-arvoonsa, jossa naiseus on arvo sinänsä ja parempaa tietenkin.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

JP, olen kanssasi samaa mieltä. Asevelvollisuuslain muutoksella selviäisimme tästä sukupuoliongelmasta.

En usko feministien olevan minkäänlainen ongelma. Sukupuolten tasa-arvo ei toteudu pelkästään lakia muuttamalla, käytäntöjen pitää myös muuttua. Ei feminismiä kannata vastustaa, naiset tarvitsevat vielä kauan arvostuksen kasvattamista. Siksi feministejä tarvitaan edelleen.

Nämä fundamentalistit, jotka täälläkin sukupuolieron säilyttämisen välttämättömyydestä, ovat niitä, joiden vastavoimaksi feministejä tarvitaan. Meillä on monta uskonnollista yhdyskuntaa, joissa suositaan sukupuolieroteltua ja eriarvoista perhemallia.

Toimituksen poiminnat